Suomenhevonen on suomalaisen hevoskasvatuksen ylpeys

Finnish horseSuomalaiset hevoskasvattajat voivat syystäkin olla ylpeitä kotimaisesta hevosrodustamme, joka on kulkenut suomalaisten rinnalla monien historiallisten vaiheiden läpi. Suomenhevonen on ansaitusti maamme virallinen kansallisrotu.

Suomenhevonen on nopea kylmäverinen

Suomenhevonen on erittäin monipuolinen kylmäverinen hevosrotu. Se on erittäin nopea ja sitä voidaan käyttää nopeutensa ansiosta ravihevosena. Ehkä kaikista tunnetuin suomenhevonen on kuitenkin työhevosena – onhan se ollut muinoin erittäin tärkeä työntekijä metsä- ja maatiloilla. Toisaalta tämä monipuolinen rotu on erittäin käyttökelpoinen myös ratsuna ja vaikkapa vikellyskaverina.

Erilaiset jalostussuunnat keskittyvät kehittämään erilaisiin käyttötarkoituksiin soveltuvia hevosia

Nykyisin suomenhevosta jalostetaan useita erilaisia käyttötarkoituksia varten ja siitä on kehitetty erilaisia tyyppejä. Nämä tyypit ovat työhevonen, ravuri, ratsuhevonen sekä pienhevonen. Työhevoskäyttöön jalostetut suomenhevoset ovat melko raskasrakenteisia ja voimakkaita hevosia, kun taas ravureiksi jalostetut suomenhevoset ovet reippaasti työkäyttöön tarkoitettuja suomenhevosia kevyempiä. Ratsuhevoskäyttöön jalostetut suomenhevoset ovat erittäin monipuolisia ja luonteeltaan miellyttäviä ratsuja. Pienhevossuunnan suomenhevoset ovat selkeästi muita suomenhevosia pienikokoisempia.

Suomenhevosella on pitkä historia

Suomenhevonen on kulkenut suomalaisten rinnalla pitkään. Se on ollut arvostettu työhevonen ja hautalöydöt osoittavat, että jo keskirautakauden aikana maassamme oli hevosia. Monet suomenhevoset palvelivat Suomen sodissa antaen näin arvokkaan panoksensa maamme itsenäisyyden puolustamisessa. Moni suomenhevonen kaatui sodassa miesten rinnalla.

Suunnitelmallisesti hevosia alettiin jalostaa maassamme 1500-luvulla. Kustaa Vaasa oli innokas hevosmies ja hänellä oli suuri vaikutus suomalaisen hevosjalostuksen aloittamisessa. Eräs Kustaa Vaasan aloittaman jalostustoiminnan tavoitteista oli hevosten koon parantaminen. Tähän tavoitteeseen pyrittiin muun muassa risteyttämällä suomalaisia hevosia esimerkiksi oldenburgilaishevosten kanssa. Vielä vuosina 1618-1648 käydyssä sodassa Suomen armeijalla oli käytössään pienikokoisia hevosia, joita pidettiin pienen kokonsa vuoksi epäedustavina siitäkin huolimatta, että näissä hevosissa oli suomalaista sisua ja kestävyyttä. Monet ratsumiehet vaihtoivatkin mielellään vaatimattomiksi kokemansa kotimaiset hevoset ulkomaisiin sotasaalishevosiin.

1700-lukua voidaan pitää suomalaisen hevoskasvatuksen taantuma-aikana, koska tuolloin maamme hevoskanta pieneni huomattavasti. Myös sen laatu oli aikaisempaa heikompi. Hevoskasvatuksen taantumaan vaikutti esimerkiksi isoviha. 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta voidaan pitää suomalaisen hevoskasvatuksen uutena alkuna – aikana jolloin nationalismi vaikutti myös hevoskasvatukseen, minkä johdosta suomalaisista hevosista tuli kansakunnan symboleita, joiden puhdasrotuisuudesta haluttiin pitää huolta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *